maurisahlberg

Liberaali avaus

Tämä on minun kirjoitukseni, mutta päätös siitä luetko sen loppuun vai et, on sinun. Julkaisemalla nämä ajatukset tarjoan sinulle vapauden olla kanssani samaa mieltä tai olla olematta. Kommentilla voit kertoa minun olevan väärässä ja tehneen jonkin ajatusvirheen kirjoittaessani tai voit olla kommentoimatta ja nauraa sisäänpäin. Kommentilla voit myös taputella virtuaalista selkääni ja onnitella ajatusteni selkeydestä, mutta kun puet ajatuksesi kommentiksi tekstiini, muodostuu se osaksi minun kirjoitustani.

Se mitä teen mahdolliselle kommentillesi, on täysin minun asiani. Jos kommenttisi on asiallinen annan sen olla ja se voi vaikuttaa tulevaan ajatteluuni/kirjoitteluuni. Jos kommenttisi ei ole asiallinen, heitän sen roskakoriin ja harjoitan näin vapautta päättää kenen kanssa keskustelen asioista - kenet otan osaksi tarinaani. Jos kommenttisi päätyy roskakoriin, voit jatkaa keskustelua jossakin muualla, mahdollisesti jossakin paikassa, missä itse päätät kenen kanssa keskustelua käyt. Tätä roskakorittamista ei kutsuta sensuuriksi, vaan vapaudeksi päättää mitä omalla "seinällään" julkaisee. Sensuuriksi se muuttuisi, jos kieltäisin sinua esittämästä mielipiteitäsi tai näkemyksiäsi missään ja sitä minä en tee. 

Jokainen ihminen haluaa, että hänen elämässään tapahtuu asioita, joita hän itse haluaa tapahtuvaksi ja pyrkii toimimaan niin, että näin kävisi. Jos nämä toimet eivät suoraan tai epäsuorasti estä muita ihmisiä toteuttamasta omaa tarinaansa, tulisi ihmisellä olla vapaus toimia juuri näin. Tämä on liberalismin - liber tarkoittaa vapautta ja sen perään liitettynä -ismi tarkoittaa aatetta - perusperiaate. 

Alunperin liberalismi aatteena syntyi samoista lähtökohdista kuin sosialismi ja kommunismikin. Silloiset valtaapitävät tahot ottivat valtaapitämättömiltä oikeudet elää omaa elämäänsä omilla säännöillään. Lisäksi nämä säännöt eivät olleet samat kaikille, kaikkien tiedossa tai ylipäätänsä edes kaikkien saatavilla. Liberaalissa maailmassa kaikilla ihmisillä on samat vapaudet toteuttaa samojen sääntöjen puitteissa tarinaansa. Liberaalissa maailmassa säännöt ovat kaikkien saatavilla ja myös kaikkien ymmärrettävissä. 

Kärjistäen, liberaaliksi itseään kutsuva ihminen voi ajatella sosiaalidemokraatin "veljekseen", jolla on vapaus omaan elämäänsä tasa-arvoisessa yhteiskunnassa. Vaikka oikea liberaali ehkä karsastaakin sanaa "veljeys", koska sillä onko henkilö sinulle sukua, tai tiettyä sukupuolta, ei pitäisi olla mitään merkitystä vapauden kanssa. 

Arvoliberaaliksi kutsutaan henkilöä, joka ei sotke liberaaliin ajatteluunsa ajatusta rahasta.

Koska elämme maailmassa, jossa vaihdon välineellä - rahalla, on suhteettoman suuri merkitys, niin useissa liberalismin suunnissa korostetaan myös vapautta harjoittaa rahatalouteen perustuvaa liiketoimintaa. Ja kuten aina, niin lupaus vauraudesta saa ihmiset kulkemaan ajatuksellisesti vahvasti eri suuntiin. 

Vapaa markkinatalous (laissez-faire, antakaa tehdä) - "puhdas kapitalismi" on yksi äärimmäinen vapaus, jota osa liberaaleista ei pidä edes tavoittelemisen arvoisena. Lähinnä tämän vapauden perään ovat uusliberaaleiksi ja libertaristeiksi mainitut tahot. 

Uusliberaalit kuitenkin haluavat rajoittaa monopoleja ja kartelleja. Libertaristit haluavat täyden negatiivisen vapauden, eli vapauden pakkovallasta ja väkivallasta, eivätkä hyväksy muita kieltoja ja rajoitteita. Libertaristien ajattelusta pitäisi näin ollen seurata lähes vapaa markkinatalous. Täysin vapaassa markkinataloudessa ihmiskauppa olisi kuitenkin sallittua, ja sitä eivät libertaristitkaan tavoittele. Kapitalisteiksi molempia voi lähinnä luonnehtia, siksi että he haluavat purkaa valtion omistuksen minimiin tai olemattomiin. 

Sosiaaliliberaalit taas katsovat, että julkisen vallan tehtävä on tasoittaa yksilöiden välisiä lähtökohtaeroja niin, että tasa-arvo toteutuu. Se voisi hyvin konkreettisina asioina tarkoittaa perustuloa ja peruspalveluita kaikille, progressiivista verotusta ja valtion tukemaa koulutusta. 
 
Miten sitten liberalismi eroaa kommunismista tai sosialismista? Tiukan määritelmän mukaan kommunismi pyrkii täydelliseen tasa-arvoon, luokattomuuteen ja yhteisomistukselliseen yhteiskuntaan, sekä hyväksyy muitakin tapoja kuin demokratia päästäkseen tähän. Sosialismi taas pyrkii taloudellisesti tasa-arvoiseen yhteiskuntaan, mikä ei sulje pois yksityisomistusta, ja irtisanoutuu kaikista muista tavoista kuin demokratia päästäkseen tähän pisteeseen. Kärjistäen, mitä enemmän mennään kohden kommunismia, sitä kovemmat sekä ehdottomammat puheet ja vaateet ja mitä lähempänä ollaan sosialismia, sitä sovittelemmat ja ohjaavammat puheet. Yhteisomistus, luokattomuus ja täydellinen tasa-arvo ovat joissakin tapauksissa ristiriidassa yksilön vapauksien kanssa, joiden menettäminen on liberaalille kauhistus. Kommunismin ja sosialismin käytännön keinoja tavoitteidensa saavuttamiseen ovat kiellot ja sääntely, joita liberaalit eivät pidä hyvinä, eivätkä halua. 

Kärjistäen Pohjois-Korea, Kuuba, Neuvostoliitto ja Kiina ovat esimerkkejä siitä mitä liberaali kommunismissa ja sosialismissa pelkää. Yhdysvallat, britannia ja aussit ovat taas se mitä sosialistit ja kommunistit liberaaleissa pelkäävät.

Minä pyrin arvoliberaaliin maailmaan ja olen ajattelultani lähempänä sosisiaaliliberaalia kuin uusliberaalia. En kuitenkaan oikein tunne kuuluvani lainkaan vasemmisto-oikeisto akselille, vaan uskon siihen, että tulipa hyvä toteuttamiskelpoinen idea kommunistilta tai kapitalistilta, niin se on edelleen hyvä idea. Minä en myöskään usko, että rahatalouden säilyttäminen olisi edes itseisarvo, esimerkiksi Ian M Banksin kirjassa: "Pelaaja" kuvattu "kulttuuri" on tavoittelemisen arvoinen arvoliberaali utopia ilman rahataloutta. Tosin en usko, että rahtaloudesta päästään eroon minun elinikänäni.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän AleksiParkkinen kuva
Aleksi Parkkinen

Oletko minä? Kuvaat nimittäin aika hyvin omia ajatuksiani.

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä

"Täysin vapaassa markkinataloudessa ihmiskauppa olisi kuitenkin sallittua, ja sitä eivät libertaristitkaan tavoittele."

Liberalismin alkuaikojen suurista nimistä aika moni itse asiassa joko omisti orjia, oli mukana niiden kaupassa tai puolusti orjuutta instituutiona. On toki selvää, että aate ja sen tulkinta on noista ajoista kehittynyt, mutta itsessään tämä osoittaa, että liberalismissakin helposti käy niin, että yhden vapaus on tärkeämpää kuin toisen.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Sivun yläreunassa komeileva rekisteröity tavaramerkki kertoo siitä, että meidän molempien kirjoitukset ovat osa liiketoiminnan ja voiton tavoittelun uusliberaalia tarinaa. Tämä muistutuksena siitä, ettei älyllistä elämää voi olla olemassa rahatalouden ulkopuolella. Ihmiset ovat ostaneet ja myyneet työsuorituksia ja aikaan on saatu tällainen paketti.

Toimituksen poiminnat